20.-22.7.2009
Olemme laputtaneet männyn harvennuskoealoja. Kolme koealaa (MA1, MA2 ja MA4) on nyt laputettu ja puuttuvat yli 50 mm puut suunnittu. Uusia puita tuli melko paljon (yht. 92 kpl), niiden suuntiminen teetti paljon työtä. Alikasvoskuusia on kasvanut paljon erityisesti MA2:lle. Laputus kävi helposti, ainoastaan MA4:llä oli runsaasti puita, jotka olivat kadonneet sitten viime mittausten.
Koepuualat valittiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaikein oli MA2, jossa rehevin kohta oli hankala löytää. Päädyimme ottamaan neliönmuotoisen alueen koealan eteläkulmasta. Alat laskettiin excelissä siten, että mukaan tulee 50 kpl vuonna 2002 elossa ollutta mäntyä + hieman ylimäärisiä sen varalta että osa on kuollut. Nyt kun koepuut on valittu ja puukartat ja lomakkeet puidenlukua varten tehty, toinen voi esim. tehdä puidenlukua ja toinen aloittaa pituusmittauksia, joihin tuntui menevän paljon aikaa. Näillä koealoilla olevat runsaat 150 koepuuta kairaa yksi henkilö päivässä, joten erotusmenetelmän käyttö ei hirveästi säästäne aikaa. Kairaukset tehdään pää- ja lisävaltapuista. Ilkka mitä mieltä olet, pitäisikö pituusmittaukset tehdä koepuualoilta kaikista puista, että saataisiin pituuksia myös pienemmille puille?
Viime viikon mittauksiin palatakseni, ohessa kuvaaja, jossa näkyy elävän latvuksen pituus suhteessa kairaamalla mitattuun viiden vuoden sädekasvuun koealalla Marv1/2008/1 (marv1_2008_1_kasvu). Ihan järkevältä tuo kuvaaja näyttää, vaikka ei korrelaatio mikään kovin suuri olekaan.
Huomenna puidenlukuun.
