29.7.-2.8.2009
Vietin viikonlopun Hyytiälässä ja sain laskettua jonkin verran tuloksia. Mäntykoealojen tiedot on nyt tallennettu ja tarkistettu. Suuremmilta virheiltä vältyttiin. Erotuskasvun ja kairauskasvun välisestä korrelaatiosta lupailimme viime viikolla tuloksia. Tässä niitä nyt on. Ohessa kuvaajat erotuskasvun ja läpimitan välisestä yhteydestä (mantykoealat_d13xid). Kuten kuvaajista näkyy, negatiivista kasvua havaittiin jonkin verran, muuten vaikuttaa hyvältä. Tuo yksi poikkeava arvo MA4:llä oli 2-haarainen mänty, jota ei enää mahtunut mittaamaan rinnankorkeusmerkin suunnasta. Sitten erotuskasvun ja kairauskasvun korrelaatiot (mantykoealat_erotuskasvu_vs_ir5v). Kohtalaisen hyvältä näyttävät nekin. Mietin pitäisikö y-akselin leikkauskohta asettaa nollaan. Silloin selitysasteet pienenevät jonkin verran. Tässä vielä d1.3xh-kuvaajat (mantykoealat_d13xh), jotka nekin todistavat sen puolesta, että läpimitat on oikein mitattu. En nyt tiedä, voisiko näiden perusteella jättää kairaukset tekemättä. Itse kallistuisin kairausten puolelle juuri tuon negatiivisen kasvun takia. Lopuksi vielä kokeilu, miten elävän latvuksen pituus selittää kasvua (mantykoealat_elava_latvus_vs_kasvu). Kuten aikaisemmin oli puhetta, kasvu on nyt ilmoitettu Ppa:n kasvuna. Kuorettomat pohjapinta-alat laskettiin yksinkertaisella oletuksella, että kuoren osuus on 10% läpimitasta.
Loppuviikosta aloitimme alikasvosmittaukset Lapinkangas3:lla. Nostimme ilmakuvapuiden oletetun epätarkkuuden 30 cm:iin, ja tuntuu toimivan hyvin. Kiintopistetiedostosta “4.txt” muuten puuttuvat puiden numerot. Saimme tehtyä uuden tiedoston, mutta en osannut muuttaa sitä notepadiin sellaiseen muotoon, että sarake-erottimena olisi pilkku, joten se toimii nyt vain 2008 resectionissa. Ihmettelimme edelleen resectionin antamia suuria virhe-estimaatteja. Nyt on suunnittu kahden vaijerin päät, ja suurimmassa osassa sigmat ovat pieniä, mutta taas tuli joukkoon yksi havainto, jossa sigmaX/Y ovat yli 0.6m. Kokeeksi suunnimme tämän pisteen seuraavana päivänä uudestaan siten, että edellisellä kerralla suuntia mitannut mittasi pituuksia ja toisin päin. Ohessa tulokset (suuntimat_ja_etaisyydet_tarkkuus). Tämän pienen otoksen perusteella mittaustarkkuus on hyvä, ja etäisyysmittauksen keskihajonta on selvästi alle simulationinputparametersiin määritetyn 5 cm:n. Sen sijaan bussolikorjauksissamme on näköjään eroja. Suuntahavaintojen keskihajontakin pysyy kuitenkin alle 1:n asteen. Vaikea sanoa, miksi etäisyyksien keskihajonnan suurentaminen pienensi virhe-estimaatteja. Koska mittaustarkkuus on hyvä, niin maalaisjärjellä pääteltynä joukkoon osuu sitten varmaankin aina joku puu, jonka ilmakuvalta määritetty paikka poikkeaa tyven paikasta. Täytyy kiinnittää vielä enemmän huomiota kiintopistepuiden valintaan. Tosin Lapinkankaalla vaihtoehdot ovat vähissä, koska puita on harvassa.
Itse alikasvosmittauksista sen verran, että homma sujuu entiseen malliin, alue on helppo koska puiden latvuksen paikka on yksikäsitteinen, mutta taimia on aivan tuhottomasti (marv1_2009_4_alikasvoskartta). Ensimmäisellä 30×8 m kaistalla oli 410 alikasvospuuta. Kuusen taimia on paikoin tasaisena mattona. Otimme avuksi riman, jonka asetimme aina merkiksi, mihin asti on päästy. No, tiheys vaihtelee, ja pohjoisosassa alikasvosta on vähemmän. Aikaa arvelemme kuluvan saman verran kuin Marv1_2008_1:llä.
aarne